Uusi alku

Tuntuu ihan hullulta, että olen asunut Loughtonissa, Lontoon kupeessa, jo kaksi ja puoli viikkoa. On vaikea edes pukea sanoiksi, mitä olen kokenut, tuntenut ja oppinut. On tapahtunut niin paljon. Mutta yritänpä nyt vähän avata, mitä täällä on tapahtunut. Mitä minulle kuuluu? Saavuin Lontooseen 20. syyskuuta. Ensimmäiset päivät menivät väsymyksen, innostuksen ja hämmennyksen sekaisessa sumussa. Uusi… Jatka artikkeliin Uusi alku

Ensivaikutelma

[Tämä teksti on kirjoitettu omaksi huvikseni, jotta voin sitten vuoden päästä lukea näitä ensihämmennyksen hetkiä, hymähtää tietäväisesti ja hörpätä pikkurilli pystyssä teetä. Mikäli sinäkin haluat myhäillä urpoudelleni, niin tervetuloa.] Lontoo. Olemme juuri laskeutuneet lentokentälle, kun saan puhelimeeni viestin äidiltäni: ”Lontoossa parlamenttitalon luona on tapahtunut terrori-isku! Liikenne näyttäisi olevan aika sekaisin. Olkaa varovaisia ja välttäkää metroa!”… Jatka artikkeliin Ensivaikutelma

Taitekohdassa – hyppy kohti Lontoota

Viime kesänä pääni sisällä lähti käyntiin outo myllerrys. Olin Vapa Medialla harkkana, ja kaikki oli päällisin puolin oikein hyvin. Aurinko paistoi, työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja haastavia ja työkaverini saivat minut hymyilemään. Silti kuulumisen tunne oli hukassa. Aamuisin ihmettelin vaatekaapin äärellä, mitä laittaisin päälle. Seisoin farkut kädessä minuutteja. En enää tiennyt, ketä olin pukemassa. Parikymppistä taiteilijaa vai… Jatka artikkeliin Taitekohdassa – hyppy kohti Lontoota

Keskeneräinen…

Kirjoita. Kirjoita nyt vaan jotain. Jotain jostain. Päässä pyörii miljoona asiaa, mutta en osaa valita niistä yhtä. Tuijotan tyhjää näyttöä. Päivä kuluu. Viikko kuluu. Kuukausi kuluu. Kesä änkee väliin ja harjoittelupaikalleni kirjoittamat blogitekstit tyydyttävät kirjoitusvimmani. Saan aikaan monta tekstiä. Osaan olen jopa tyytyväinen. Mikään näistä teksteistä ei kuitekaan ole minun nimissäni, minun blogissani. Ehkä sitten, kun on enemmän… Jatka artikkeliin Keskeneräinen…

Prätkähiiri

– Pitäsköhä sun vaa hankkii uus? Eiks toi rupee olee jo vähä romu? – Nii.. Puristan pyöräni käsijarrua, jonka vaijeri on juuri mennyt poikki. Kahva heiluu oudon kevyenä kädessä. – Totta. Ehkä mun pitäis. Näpyttelen Googleen: pyörä. Käy-tet-ty pyö-rä. Selailen hämmentävän antiikkisia nettisivuja. Mistä saisin hyvän pyörän mutta halvalla? Greenbike. Bulevardilla sijaitsevassa liikkeessä myydään käytettyjä… Jatka artikkeliin Prätkähiiri

Tiede tuli minuun – taiteilijasta yliopiston kasvatiksi

Vappu. Ullanlinnanmäellä on lämmin. Aurinko paistaa ja ympärillä on kaikkea muuta kuin rauhallista. Joka puolella haisee kalja. Tirskahtelevat ihmismassat huojuvat mäkeä alas päässään valkoiset lakit. Kaikilla on päällään haalarit. Kaikilla paitsi minulla. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Omistan kyllä haalarit ja valkolakin, päätin vain jättää ne kotiin. Samalla tavalla kuin päätin jättää itseni kotiin joka kerta, kun tuli… Jatka artikkeliin Tiede tuli minuun – taiteilijasta yliopiston kasvatiksi

Kova tyttö unelmoimaan.

Olen aina ollut kova tyttö unelmoimaan. Se ei välttämättä monen korvaan kuulosta ylpeyden aiheelta – mutta minä sanon sen ylpeydellä. Olen kova tyttö unelmoimaan. Olen ollut pienestä pitäen ja olen edelleen.