Tiede tuli minuun – taiteilijasta yliopiston kasvatiksi

Vappu. Ullanlinnanmäellä on lämmin. Aurinko paistaa ja ympärillä on kaikkea muuta kuin rauhallista. Joka puolella haisee kalja. Tirskahtelevat ihmismassat huojuvat mäkeä alas päässään valkoiset lakit. Kaikilla on päällään haalarit. Kaikilla paitsi minulla. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Omistan kyllä haalarit ja valkolakin, päätin vain jättää ne kotiin. Samalla tavalla kuin päätin jättää itseni kotiin joka kerta, kun tuli kutsu sitseille.

Akateeminen elämä Helsingin yliopistolla on aina tuntunut minulle vieraalta. Kun minulta on kysytty koulutuksestani olen aina lisännyt ” – mut siis teatteritiede ei oo yhtään mun juttu”. En ole koskaan ollut kova koulutuksen puolestapuhuja. Ainakaan omalta kohdaltani. Tämä vuosi on ollut siinä poikkeuksellinen. Valmistuin teatteritieteen kandiksi ja samoihin aikoihin hallitus leikkasi yliopistolta järjettömän määrän rahaa. Niin paljon rahaa, etten voi edes käsittää. Se sai minut havahtumaan etuoikeuteeni yliopisto-opiskelijana – mutta mennäänpä ensin vuosia taaksepäin.

IMG_9307

Olen asfaltilla polvillani Kallion kirjaston edessä. Kaulassani roikkuu pahvilaatta, jota koristaa teksti ”Taide tulee minuun”. Elokuu on kuuma ja pahvista tehty possunkärsä tekee hengittämisestä vaikeaa. Muovikruunu puristaa päätäni, ohimoilla jyskyttää.
Olen silti onnellisempi kuin koskaan. Olen ihka oikea Kallionlukiolainen. Nyt vielä nasu, mutta tulevaisuudessa yhteiskuntarakenteita järisyttävä taiteilija!

Vuodet vierivät ja valmistun ylioppilaaksi näyttelijäntyön stipendi kourassani. Olen varma siitä, että Teatterikorkeakoulun ovet aukeavat ja minusta tulee näyttelijä. Kevään kirkkaus kurkottelee jo nimilistoja kohti. Nimeni ei olekaan listalla.

Kesä matelee epävarmuutta, kun eteisen lattialle tömähtää painava kirjekuori. ”Onneksi olkoon! Teidät on hyväksytty Helsingin yliopiston opiskelijaksi pääaineenanne teatteritiede.” Olen hämilläni. En edes lukenut kokonaan pääsykoekirjoja. Muistan pääsykoetilaisuudesta lähinnä vain akateemisen huonosti muotoillut kysymykset. Jouduin lukemaan ne viisi kertaa ennen kuin ymmärsin mitä niissä kysyttiin. Muistan myös, että raapustin vastaukset noihin kysymyksiin ivallisen tärkeilevällä muka-filosofisella tyylillä. Ihan vain kettuillakseni.

Ketä minä olen huijannut? Vanhempani puhkuvat ylpeyttä ja julistavat tietoa koko suvulle. ”Suoraan lukiosta Helsingin yliopistoon!” Minä en tiedä mitä ajatella. Miten teatteri ja tiede voivat edes olla samassa sanassa?

Yliopisto-opinnot alkavat ja maleksin päärakennuksen käytävillä paha maku suussani. Alan systemaattisesti taistelemaan akateemisuutta vastaan. Kiroan tieteelliset termit ja niiden käyttäjät tekopyhiksi viisastelijoiksi. Lintsaan luennoilta niin paljon kun voin, silti tippumatta kursseilta. Luennoilla istuessani kirjoitan runoja. Teatteria ja taidetta kohti. Ei tiedettä. Tiede on turhia teorioita turhin termein turhista ilmiöistä. Nippelitietoa, jolla ei tee mitään.

IMG_9258

Viisi vuotta myöhemmin istun sivuaineopinnoissa draamakasvatuksen luennolla. Muut oppilaat ovat ammatiltaan opettajia ja minä olen ainoa teatteritieteilijä. Käsittelemme dramaturgian alkeita. Kuuntelen korva tarkkana opettajan yksinkertaistuksia ja oikopolkuja dramaturgioista ja teatteriteoreetikoista, joista olen lukenut vuosia. Keskeytän hänet vähän väliä. Kyseenalaistan. Kritisoin. Tarkennan termejä ja opetan muuta luokkaa vaihtoehtoisista teorioista. Päivän mittaan varmistun siitä, että tiedän dramaturgiasta enemmän kuin luennoitsija itse. Luennon lopulla opettaja kysyy minulta kohteliaasti, onko minulla mitään lisättävää. Ei. Ei taida olla, mutta kiitos luennosta.

Menen kotiini hämmentyneenä. Rinnan alla kuplii outo tunne.
Kaino, mutta voimakas ylpeys. Onko tiede tullut minuun?

IMG_9245

Koulutuspolitiikasta on ollut viime aikoina hyvin paljon keskustelua. Hallitus on leikannut yliopistolta muutaman koulutuslaitoksen verran rahaa ja henkilökunta saa kenkää liukuhihnalla. Professorit nimittävät nykyhallitusta yhdeksi sivistysvihamielisimmistä Suomen itsenäisyyden aikana. Mitä on tapahtunut? Milloin koulutus koki inflaation?

Olen pitkään tiennyt, että hallituksen arvomaailma ei ole kovinkaan taiteilijaystävällinen (kiitos hienosta työttömyysturvalain muutoksesta), mutta en olisi ennalta arvannut, että vuonna 2016 koulutus olisi näin huonossa huudossa. Koulutus, joka on polttopullopartioiden ja monien muiden surkeiden sattumusten sarjojen jälkeen ainoa asia, joka pitää Suomen lippua jotakuinkin korkealla.

En voi puhua kaikkien puolesta, enkä ole koulutuksen asiantuntija, mutta voin puhua omasta puolestani ja käytännön kokemuksestani käsin. Koulutus tekee ihmiselle hyvää. Opiskelu ei ainoastaan tao ihmiselle tietoa päähän, vaan myös lisää kriittisyyttä, omaa ajattelua, itsenäisyyttä ja kypsyyttä. Vuodet yliopistolla (tai ammattikorkeakoulussa tms.) kasvattavat ajattelevia aikuisia tähän yhteiskuntaan. Sellaisia ihmisiä, jotka osaavat kantaa vastuun päätöksistään ja teoistaan. Valitettavasti samaa ei voi sanoa hallituksesta.

Taide tuli minuun Kallion lukiossa. Tiede tuli minuun Helsingin yliopistossa. En olisi ikinä arvannut, että tulee päivä jolloin puhun tieteen puolesta, mutta se päivä on nyt.

Hoi te siellä korkealla! Oi, te sokeat maantiekiitäjät, joita me myös päättäjiksi kutsumme.
Tässä teille kaino pyyntö: malttakaa ja miettikää hetki, ennen kuin tuhoatte Suomen koulutuksen tulevaisuuden.

IMG_9291

Terveisin St. Susanna.

Aurinkoa viikkoon!

Photos: Roope Karisto

3 vastausta artikkeliin “Tiede tuli minuun – taiteilijasta yliopiston kasvatiksi

  1. Toivottavasti opit yliopistossa myös sen että et ole sen parempi kuin muut. Nöyryys ja kunnioitus muita kohtaan ovat yleisesti ottaen aika viehättäviä piirteitä. Harmi että pidät yliopistoa niin yksinkertaisena ja itseäsi niin superiorisena kaikkeen verrattuna. Itseasiassa tämä teksi tekee sinusta aika yksinkertaisen oloisen.

    Tykkää

    1. Siis häh? Missä kohtaa tässä tekstissä on asetelma, joka korostaisi kirjoittajan omaa ylemmyyttä? Jokaisella on omat polkunsa ja prosessinsa, ja moni päätyy opiskelemaan ennen kuin on tehnyt mitään todellisia päätöksiä siitä, mitä haluaa myöhemmin tehdä.

      Mun mielestä hyvä teksti, jossa tulee hyvin esiin kahden, toisiaan hylkivän, maailman ja opiskelukulttuurin aiheuttama ristiriita.

      Tykkää

  2. En ihan ymmärtänyt ketä haluat tällä tekstillä ”kainosti” inspiroida? Ylpeyttä puhkuvia vanhempiasi näyttämällä miten itseriittoinen olet? Taide, tiede, elämä hups ja häikäilemätön ylpeys ne sinuun todella tulivat. Itseluottamus on hei tosi hieno juttu mutta tämä ei nyt ollut ihan sitä. Onnea matkaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s