Taitekohdassa – hyppy kohti Lontoota

Viime kesänä pääni sisällä lähti käyntiin outo myllerrys. Olin Vapa Medialla harkkana, ja kaikki oli päällisin puolin oikein hyvin. Aurinko paistoi, työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja haastavia ja työkaverini saivat minut hymyilemään.

Silti kuulumisen tunne oli hukassa.

Aamuisin ihmettelin vaatekaapin äärellä, mitä laittaisin päälle. Seisoin farkut kädessä minuutteja. En enää tiennyt, ketä olin pukemassa. Parikymppistä taiteilijaa vai kiiltävää uraohjusta?

Työpäivien jälkeen olin väsynyt, hämmentynyt ja kiukkuinen. En nähnyt, mihin suuntaan elämäni oli menossa. En nähnyt, missä olisin vuoden päästä. Tai kolmen vuoden. Koulupaikka, jota olin toivonut, ei ollut auennut kohdallani, ja olin jälleen kerran saanut pääsykokeissa pahasti turpaan. Itsetunto oli lattialla murusina, joita itsekseni heiluttelin luudalla edestakaisin. Kun katsoin peiliin, en nähnyt mitä halusin.

Mitä minä oikein kuvittelen? Että voisin jonain päivänä oikeasti elättää itseni näyttelijäntyöllä ja/tai musiikilla? Eihän siinä ole mitään järkeä. Enhän minä selkeästi pysty. En ole tarpeeksi hyvä. En ole tarpeeksi lahjakas. En pääse edes kouluun.

Kun kesä läheni loppuaan, tajusin hiljalleen olevani kriisissä. Tajusin, että kyse ei ollut työpaikasta, työkavereista, koulupaikasta tai mistään muusta ulkoisesta.

Kyse oli minusta.

Minulla oli 25-vuotiskriisi.

kuva21

25-vuotiskriisistä puhutaan aivan liian vähän. Se on kuin uusi teini-ikä aikuisella iällä. Eli ihan perseestä. Se saapuu arvaamatta ovesta sisään ja alkaa kertoa ikäviä tarinoita sinusta. Pyytämättä. Se kyseenalaistaa jokaisen päätöksen. Se vertaa sinua muihin. Se hiipii yöllä uniisi ja muistuttaa, että sinulla on kiire. Tosi kova kiire. Se houkuttelee sinut värjäämään hiuksesi vaaleiksi, lävistämään korvasi ja ryhtymään vegaaniksi (hahaha). Se muistelee menneitä ja jossittelee, jos olisitkin tehnyt paremman päätöksen silloin neljä vuotta sitten. Voisit olla paljon pidemmällä nyt. Voisit olla jotain.

Hankalan tästä ikävästä vieraasta tekee se, että se vertaa sinua vanhempiisi ja heidän elämäntilanteeseen, kun he olivat sinun ikäisiäsi. Eikä se ota yhtään huomioon sitä, että vanhempasi elivät täysin eri maailmassa kuin missä me elämme nyt.

25-vuotiskriisi on meillä milleniaaleilla monimutkainen möykky myös sen takia, että elämme maailmassa, jossa myös työrintama kipuilee omaa teini-ikäänsä. Uudenlaisia työmuotoja ja työpaikkoja syntyy koko ajan. Ne ovat yhä enenevissä määrin määräaikaisia, epävakaita tai sellaisia, joiden nimiä emme osaa lausua. Itsensä työllistäminen on siistiä, mutta samalla ihan perseestä. Kasoittain vastuuta, läjittäin epävarmuutta ja ihan liian vähän palkkaa.

25-vuotiskriisi ei ole sidottu vaan 25-vuotiaisiin. 25-vuotiskriisi on mahdollisesti esipuberteettivaihe kolmenkympin kriisistä, viidenkympin kriisistä ja kaikenlaisista muista kriiseistä, mitä sitä nyt elämän varrella sattuu räjähtämään käsiin. Sellaisia kriisejä, joita sattuu näissä hetkissä – elämän taitekohdissa.

Nimetön-2

Viime kesästä on nyt kulunut jo jonkin aikaa, mutta elelen yhä rinta rinnan kriisini kanssa. Nyt tiedän enemmän omista suunnitelmistani ensi vuodelle, mikä rauhoittaa kriisiäni hiukan, mutta samalla tekee siitä yhä enemmän räjähdysherkän. Edessäni on nimittäin jotain uutta – ja jotain todella todella pelottavaa.

Muutan ensi syksynä Britteihin. Sain koulupaikan sieltä. Pääsin näyttelijäntyön maisteriohjelmaan (MA Acting International) kouluun nimeltä East 15. Se on Essexin yliopiston alaisuudessa toimiva teatterikorkeakoulu Essexin ja Lontoon rajalla.

Tähän väliin koen sopivaksi huudahtaa: ”WOHOOO!” ja ”EI PERKELE! APUA!”

Minusta siis vihdoin ja viimein tulee ”virallisesti” näyttelijä. Saan siitä maisterin paperit. Itseasiassa minusta tulee tuplamaisteri. Kunhan ensiksi rustaan teatteritiedeen gradun pois alta ja opettelen vuoden verran Briteissä ymmärtämään Shakespearin ylivertaisuutta.

(Ei sillä, että mielestäni työskennelläkseen näyttelijänä ihmisellä tulisi olla siihen viralliset paperit. Toki se helpottaa työllistymistä – ainakin toivottavasti. Mutta tästä asiasta lisää, vaikka toisessa blogitekstissä.)

Päätös Britteihin muuttamisesta jollain tapaa helpottaa kriisiäni. Tiedän meneväni elämässäni siihen suuntaan, joka tekee minut todella onnelliseksi ja jonka eteen olen tehnyt joka päivä töitä viimeisen 8-9 vuotta. Samalla päätös hirvittää, koska työllistymisen kannalta näyttelijäntyö ei edelleenkään ole välttämättä vakain ja taloudellisesti kannatavin uravalinta. Ja kyllä, brittikoulut maksaa.

En ole vielä aiemmin uskaltanut ”julkisesti” puhua Britteihin lähdöstä ja koulupaikasta, koska olen pelännyt että jänistän tai että kaikki meneekin plörinäksi. Kaikki on vielä niin alkuasteissa. En ole vielä virallisesti ottanut koulupaikkaa edes vastaan, ja edessäni on vielä muutaman muunkin brittikoulun pääsykokeet. Varmaa kuitenkin on, että minulla on koulupaikka East 15:sta kävi miten kävi. Varmaa on, että lähden Britteihin. Minähän en tästä nimittäin jänistä. Tuulta päin!

Tässä minä olen nyt elämässäni. Samuli Putron upeaa kappaleen ja albumin nimeä lainatakseni: taitekohdassa.

Olen kaiken tämän sekamelskan keskellä onnellinen. Ja sitten taas hämmentynyt ja hukassa. Sitten taas onnellinen. Sitten taas kauhussani. Ja hukassa. Ja sitten taas…

Sen olen oppinut, että kriisi kannattaa erotella omasta itsestä erilliseksi palleroksi. Sitä palleroa voi sitten hyssyttellä, paijata tai välillä vain puhtaasti puhua sen päälle. Sitten palleron kanssa voi katsoa Frendejä ja itkunauraa Rachelin ongelmille, kun nythän ne vasta tuntuvatkin omassa elämässä ajankohtaisilta.

Vitoskauden vikan jakson kohdalla voi sitten halata sipsipussia ja laulaa itkien:

”So no one told you life was gonna be this way
Your job’s a joke, you’re broke, your love life’s D.O.A.
It’s like you’re always stuck in second gear
When it hasn’t been your day, your week, your month, or even your year, but

I’ll be there for you
(When the rain starts to pour)
I’ll be there for you
(Like I’ve been there before)
I’ll be there for you
(’Cause you’re there for me too)”

Copyright: Lyrics © Original Writer and Publisher

kuvaloppuun

Photos by Susanna Hyvärinen

 

2 vastausta artikkeliin “Taitekohdassa – hyppy kohti Lontoota

  1. Ihana Susanna. Onnittelut opiskelupaikasta. Olet sen niin ansainnut ja susta tulee loistava ammattinäyttelijä. Tai siis oot jo, mutta koulu varmasti avaa ovia ihmisten luo, jotka voi auttaa uralla eteenpäin. Ja kriisit: voi että. Onneksi ne tönii meitä eteenpäin. Omat ikäkriisini ovat olleet kun täytin 15-v. ”Oon jo 15 ja en ole saavuttanut vielä mitään”. Hahaa. Toinen ikäkriisi tuli 29-vuotiaana. Luin kasapäin elämänkertoja sinä vuonna. Viimeistän sillä hetkellä kun Stephen Fry lopetti oman elämänkertansa 1-osan sanoihin: ”Seisoin kartanoni pihalla, viiden arvoauton ympäröimänä, kaksi omaa tv-sarjaa kirjoittaneena ja täytin 30-vuotta” vähän itketti. Mutta nyt näin viisaana 31-vuotiaana niin oma ikä tuntuu pikkuseikalta, kuriositeetilta. Opiskelen alaa josta tykkään ja jossa uskon olevani aika hyvä. Ja ennenkaikkea se, että nyt osaan ottaa ajastani ja koulustani vielä enemmän irti kuin 10-v sitten: keskittyä niihin asioihin mitkä mua kiinnostaa, sen sijaan, että suorittaisin asioita muita varten. Mutta siis, annetaan ahdistusten tulla ja tökkiä meitä taas oikeaan (sydämen äänen) suuntaan. Tsemppiä loppuihin pääsykokeisiin, muuttoon ja kaikkeen.

    Tykkää

    1. Kiitos Elli kommentista! 🙂 Ja oon todella samaa mieltä siitä, että kriisit on todellakin vie meitä oikeaan suuntaan. Kuulostaa todella tutulta sun kokemukset. Ja on tärkeä pointti tuo, että muistaisi tehdä asioita itseään varten, eikä suorittaa muita varten. Siitä on vaikea irtautua, mutta olisi todella tärkeää tehdä niin. Ja hei kiitos itsellesi sun Youtube-videoista! Jatka niitä samaan malliin. 🙂 Musta on tosi hienoa, että oot löytänyt oman tavan tehdä, ja se just tekee sun kanavasta mielenkiintoisen. Ja musta on tosi hyvä, että rupesit tekee englanniksi. Se mahdollistaa ihan eri tavalla ihmisten saavuttamisen ympäri maailmaa. On vain ajan kysymys, että isommatkin yleisöt löytää sun kanavan. ❤

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s