Ensivaikutelma

[Tämä teksti on kirjoitettu omaksi huvikseni, jotta voin sitten vuoden päästä lukea näitä ensihämmennyksen hetkiä, hymähtää tietäväisesti ja hörpätä pikkurilli pystyssä teetä. Mikäli sinäkin haluat myhäillä urpoudelleni, niin tervetuloa.]

Lontoo.

Olemme juuri laskeutuneet lentokentälle, kun saan puhelimeeni viestin äidiltäni:
”Lontoossa parlamenttitalon luona on tapahtunut terrori-isku! Liikenne näyttäisi olevan aika sekaisin. Olkaa varovaisia ja välttäkää metroa!”

Noniin.

Reppu painaa selässä ainakin viisikymmentä kiloa, ja ympärilläni ihmiset huitelevat huolimattomasti edestä ja takaa ohi. Korvissa humisee brittien aksentit, mutta ihmiset vaikuttavat kaikkeen nähden rauhallisilta. Tietääkö kukaan täällä, että keskustassa on juuri tapahtunut isku?

Haahuilemme hetken ympyrää. Yritän pääni sisällä päättää, onko nyt oikea hetki panikoida. Ei. Panikoinnille paras hetki ei taida olla nyt. Meidän ehkä kannattaisi ensiksi mennä hotellille. Voin siellä sitten kirota. Lentokenttä ei ole hyvä sijainti juuri nyt.

Lähdemme raahaamaan laukkua kohti juna-asemaa.

tokakuva

kuvakuva

Lippuautomaatin valikko on mahdoton. Joudun kysymään apua keltaliiviseltä asiakaspalvelijalta, joka vastaa minulle niin vahvalla aksentille, etten saa selvää. ”Croydon”, hän toistaa kohteliaasti ja painaa nappia näytöllä. Saamme kaksi lippua ja kasan omituisen näköisiä kolikoita.

”Sanokse Croydon? Mikä se on?”

Laiturille kävely on yhtä hämmennystä. Köpötämme liput ojossa porteille, jossa ihmiset vilauttavat lippuja tottuneesti laitteille, ja porttien ovet avautuvat. Meidän liput näyttävät erilaisilta. Parin kokeilun jälkeen onnistumme. Meidän liput ovatkin imaistavaa sorttia.

Lopulta pääsemme hotellille. Heitämme laukut huoneeseemme ja hilpaisemme saman tien ulos metsästämään ruokaa. Croydon paljastuu kaupunginosaksi, jossa hotellimme sijaitsee. Kappas.

Lähistöltä kuuluu musiikkia. Hämmentävä puiston ja ostoskeskuksen välinen rakennelma Box Park jytisee kadun toisella puolen liitoksistaan. Sen julkisivussa on ravintoloiden kylttejä. Astelemme sinne.

Kun saamme wrapit kouraan ja istumme alas, pystyn taas vähän hengittämään.

”Oi, täähän on hyvää. Onks se?”

Tulee yö. Tulee aamu.

jpjepje (1 of 1)

jojojo (1 of 1)

Aamusta asti kaikki on väärin.

Kaksikerroksisia busseja viilettää joka puolella. Ne ajavat tien väärää puolta vaarallista vauhtia, samalla kun ihmiset tepastelevat punaisia päin. Autot eivät edes tööttää. Kai ne ovat niin tottuneita siihen, että ihmiset ninjailevat autojen välissä kello viiden ruuhkassa.

Keskustan kadut ovat kapeita. Niin kapeita, että bussipysäkkien katokset on väärin päin. Ne eivät mahdu olemaan autotielle päin, joten ne on käännetty. Sateensuojasta voi siis kätevästi lyödä peukkunsa lasiin, kun yrittää pysäyttää bussia. Tämäkin on tosin turistivirhe. Lontoossa, ainakaan keskustassa, bussia ei viitata pysähtymään. Bussit vain intuitiivisesti seisahtuvat jokaisella pysäkillä, jos siellä tönöttää ihminen.

Metrokartassa on liikaa valinnanvaraa ja outoja paikannimiä. Liput maksavat liikaa. Vaunut ovat ahtaita. Niissä ei mahdu seisomaan kunnolla suorassa, ainakaan sivuissa. Maan uumenissa matkalla metrolaiturille kävelemme välissä portaita ylöspäin. Ylöspäin. Väärin.

Hälytysäänet kiljuvat liian kovaa. Metron jarruttaessa menee hetki ymmärtää, että kyse ei ole hätätilanteesta, vaikka metro heiluu holtittomasti ja kirskuu niin, että korvissa sattuu. Ympärillä olevat ihmiset huojuvat kyllästyneinä. Mekin yritämme. Samalla yritän niellä alas sydäntäni, joka on juuri hypännyt kurkkuun.

jooo (1 of 1)
mumumu

Pikkuhiljaa ymmärrän mistä olotilassani on kyse. Kärsin kulttuurishokista – Lontoossa. Miten noloa. Jostain syystä lähdin tälle reissulle sillä ajatuksella, että kaikkihan on Briteissä samalla tavalla kuin Suomessa. Sehän on niin samanlainen maa kuin Suomi. Ja Lontoo on eurooppalainen kaupunki, ihan niin kuin Helsinkikin.

Milloin viimeksi olen lähtenyt reissuun tällä ajatuksella? En koskaan. Jokainen maa on erilainen maa. Piste. Hyväksyn urpouteni pienen itseruoskinnan jälkeen ja alan pikkuhiljaa tottua kaupungin sykkeeseen.

sdr

tämäkökökö

Hälytysäänet eivät enää häiriste. Metrosta tulee turvallinen heppuli, ja yhtäkkiä tajuan kesken lauseen jolkottavani hilpeästi punaisia päin. Ihan muina britteinä!

Täällähän on aika kivaa. Joka puolella tapahtuu jotain. Ravintoloiden tuoksut virtaavat kaduille, ja katumuusikoiden rytmit saavat työmatkalaiset ottamaan tanssiaskeleita. Ihmiset hymyilevät enemmän. Tai sitten ne hymyilevät kohteliaasti minun hämmästyksestä vääntyneille kasvoilleni. Joko tai. Tykkään siitä silti.

Britit kutsuvat minua lauseidensa yhteydessä nimillä darling tai lov. Ihan vallan tuntemattomat ihmiset. Kun ravintolassa pyydän brittipoliisia väistämään matkallani takaisin pöytään, hän kääntyy oitis heijastusliivit ja koppalakki heilahtaen ja sanoo:

”Oh, sorry darling!”

Hymyilen ja kävelen kepeämmin askelin pöytään. Voi miten kohteliasta! Suomessa vastaavasta kohteliaisuudesta olisin syyttänyt poliisia seksismistä.

cof

cof

Neljässä päivässä kerkeämme näkemään Lontoon monet kasvot. Näemme Sohon kauppakadut, British Museumin muumiot, Notting Hillin ja sen UPEAN Portopello Marketin. (Katu täynnä kirpputoreja, antiikkilöytöjä ja ruokakojuja. Jouduin kävelemään sen päästä päähän kädet visusti taskussani, etten olisi erehtynyt ostamaan mitään. Oikeasti olisin halunnut ostaa Cherlock Holmesin käteen sopivan suurennuslasin, pronssisen taskukellon, printtitaulun ja ainakin 15 sormusta.)

Näemme myös Essexin rivitalolähiön, keskustan virtaviivaiset pilvenpiirtäjät, London Eyen hulppeat näkymät, sekä Hammersmithin suloiset omakotitalot.

Tajuan, että kadulla on helppo kulkea, kun ei kanna menneisyyttä mukana repussa. Mitkään menneet onnistumiset ja epäonnistumiset, ihanat ja kamalat ihmissuhteet tai kauniit kivuliaat muistot eivät paina harteilla. Kukaan täällä ei tiedä, kuka minä olen. Minun ei tarvitse vakuutella yhtään ketään. Minä olen mitä olen, tässä ja nyt.

Se tuntuu vapauttavalta.

joejojeojejoe

vikavikavi

Photos by Roope Karisto & Susanna Hyvärinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s