Uusi alku

Tuntuu ihan hullulta, että olen asunut Loughtonissa, Lontoon kupeessa, jo kaksi ja puoli viikkoa. On vaikea edes pukea sanoiksi, mitä olen kokenut, tuntenut ja oppinut. On tapahtunut niin paljon.

Mutta yritänpä nyt vähän avata, mitä täällä on tapahtunut. Mitä minulle kuuluu?

Saavuin Lontooseen 20. syyskuuta. Ensimmäiset päivät menivät väsymyksen, innostuksen ja hämmennyksen sekaisessa sumussa. Uusi koti, uudet kämppikset, uusi lähikauppa, uusi naapurusto, uusi… elämä. Kaikki täällä on uutta. Ensimmäisiin päiviin sisältyi tietysti myös pakollinen IKEA-reissu ja Sainsbury’s-löytöretki, jossa lähikaupan antimiin tutustuminen vaati yllättävän paljon energiaa aivo-raukoilta.

IMG_20170924_153052_resized_20171008_055507930

Sitten alkoikin jo koulu. Ensimmäinen viikko oli orientaatioviikko. Meitä kierrätettiin ympäri koulua, opettajat ja henkilökunta esittäytyivät, ja samalla uudet naamat alkoivat hiljalleen tulla tutuiksi. Tuntui oudolta tutustua tuleviin luokkakavereihin farkut jalassa. Olen tottunut siihen, että kanssanäyttelijöihin tutustuu heti ilman meikkiä pieruverkkarit jalassa salin lattialla möyrien. Mutta orientaatioviikko on orientaatioviikko. Farkut jalassa tuijotellen.

Meidän luokalla on oppilaita mm. Amerikasta, Kiinasta, Italiasta, Ranskasta, Etelä-Amerikasta, Thaimaasta, Taiwanista, Suomesta, Australiasta, Norjasta, Tanskasta, Romaniasta. Aika hyvin on koko maapallo edustettuna. Joka päivä oppii uutta eri kulttuureista. Erot tulevat esiin vaivihkaa keskusteluissa. Lempiruoat, tv-ohjelmat ja ihmisten tarinat ovat niin erilaisia, mutta samalla kaikki ovat niin – samanlaisia. Koko luokka koostuu 22–31-vuotiaista nuorista näyttelijä-opiskelijoita, jotka ovat uskaltaneet hypätä kohti uutta ja tuntematonta. Sen uuden äärellä oleminen todella yhdistää.

IMG_20170926_135007_resized_20171008_055506005

MA/MFA Acting International -oppilaat on jaettu kolmeen ryhmään. Työskentelemme 16–18 hengen porukoissa, ja nämä ryhmät vaihtuvat joka jaksossa. Jaksoja on vuodessa kolme: syksyllä yksi ja keväällä/kesällä kaksi. Vaikka itse luokkakoko on suuri, niin ryhmät mahdollistavat intensiivisen opetuksen kaikille. Naamojen vaihtuminen jaksoittain tuntuu jännittävältä, ja se taatusti pitää hereillä. Ei kerkeä liikaa tottua yhden ryhmän dynamiikkaan, kun pitää heittäytyä uuteen lennosta.

Viime viikko oli ensimmäinen varsinainen kouluviikko ja se oli ihan SAIRAAN MIELENKIINTOINEN. Jokainen opettaja on äärimmäisen sitoutunut ja tietää omasta aiheestaan ihan perkeleesti. Kyllä. Ihan perkeleesti. Esimerkiksi meidän laulu-/musiikkiopettaja toimii tällä hetkellä myös pianistina Westendillä, näyttelijäntyön opettajat ovat ansioituneet mm. National Theatrella, Royal Shakespeare Companyn riveissä, BBC:llä ties missä sarjoissa ja fyysisen teatterin opettaja on todellinen ihmemies Puoasta jne. Opettajat ovat esittäytyneet aina tuntien alussa ja jokaisen puheen jälkeen minun on pitänyt vähän ravistella itseäni. He todella tietävät, mistä he puhuvat. Toki pelkästään hyvä CV ei ole avain onneen – pitää osata opettaa. Ja sitä ainakin ensimmäisen viikon perusteella he todella osaavat tehdä.

IMG_20170928_143030_resized_20171008_055510621IMG_20171004_224215_resized_20171008_055447198

Ja viime viikko menikin sitten verkkareissa. Vihdoin! Liiketunneilla pitää pukeutua vain mustiin, ja kun tunteja on pitkin viikkoa, niin kaikki värit karisevat hiljalleen pois vaatetuksesta. Jostain syystä Suomessa on vallalla sellainen käsitys, että Briteissä koulutus ei olisi niin fyysistä. Voin kertoa, että ei pidä paikkaansa. Meillä on Laban tekniikkaa, ”liikettä” (Movement) ja fyysistä teatteria kolmena päivänä viikossa. Tämän lisäksi koulun jälkeen voi osallistua mm. baletti-, street dance- ja jooga-tunneille, joita oppilaskunta järjestää meille ilmaiseksi. Puhumattakaan siitä, että kaikki muutkin tunnit ovat enemmän tai vähemmän fyysisiä.

Viikoittain meillä on aina seuraavia tunteja: ACTING, VOICE, ARTICULATION, SINGING, MOVEMENT, LABAN, PHYSICAL THEATRE ja CONTEXT. Lisäksi marraskuussa menemme Shakerspeare’s Globeen kolmen viikon intensiivikurssille, joka päättyy esitykseen –  Globen lavalla. Tätä en tosiaan vielä voi tajuta. Ihan hullua.

Joka päivä koululla ollaan aamuyhdeksästä iltakuuteen. On sanomattakin selvää, että näiden päivien jälkeen on ihan naatti. Kotona sitten tekee ruokaa muina zombeina, syö, valmistaa seuraavan päivän eväät, tekee vähän läksyjä ja menee nukkumaan. Ja aamulla kaikki alkaa taas alusta.

IMG_20171004_184317_resized_20171008_055446292IMG_20171004_224743_resized_20171008_055451514

Vapaa-aikaa on lähinnä viikonloppuisin, jolloin olemme käyneet ihmettelemässä Camden Markettia, Brixtonin kirppariparatiisia, Oxford Streetin kauppoja, The Globea ja museoita. Sunnuntait pitää ottaa ihan levon kannalta.

IMG_20170930_164723_resized_20171008_055449990IMG_20170930_172657_resized_20171008_055448089IMG_20170930_165945_resized_20171008_055450925

Olisi vielä ihan loputtomasti kerrottavaa, mutta taidan jatkaa sitten vaikka seuraavassa blogitekstissä. Tällaista minulle kuuluu täällä Loughtonissa. Toivottavasti sinä, armas lukija, voit myös hyvin, olit sitten Suomessa tai maailmalla reppu selässä.

<3:llä Suski

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s